Kirje Lapposta

 

Tänään paattimme nokka kääntyi kohti Lappon saarta.  Huhtikuun puolivälin aamu oli tyyni ja aurinkoinen lähteä liikkeelle veneellä yhteysaluksen sijaan. 

Lappon kylä uinui aamuauringossa kauniina punaisine rakennuksineen. Vierasvenesataman laiturit olivat vielä vieraita veneitä vailla. Ihan hiljainen kylä ei kuitenkaan ollut, sillä Lappon uniikilla frisbeegolf- radalla tehtiin kunnostustöitä.

Lappon satamassa, minigolf-kentän kulmilla, on lähtöpaikka  5 km:n pituiselle luontopolulle. Polku polveilee jylhissä kalliomaisemissa, vie kylän juhannussalon juurelle, koukkaa havumetsän läpi rämeikköön, takaisin kallioille ja lopulta kylätielle. 5 km:n matka voi hyvinkin muodostua useamman tunnin patikoinniksi, sillä kulkijalle avautuu paikoin niin kauniita maisemia, että niitä ei saata kiireellä ohittaa. 

Lappoon ei kannata tulla kiirehtimään. Kiireen kanssa kulkee vain onnensa ohi. Kesällä Lappossa on vilkas vierasvenesatama, joka tarjoaa majoitus-, kauppa-, kahvila- ja ravintolapalveluja. Museokin Lappossa on ihan sataman tuntumassa. Mutta syksyllä ja näin keväällä, kun matkailukausi on hiljainen, tarjoaa Lappo kävijälleen luonnonrauhaa ja luonnonkauneutta enemmän kuin pystyy sanoittamaan. Kun on omat eväät matkassa, ei mihinkään ole kiire. 

Keväällä 2021 museon läheisyyteen valmistui Hiljaisuuden huone.  Pieni sininen mökki on soma kuin linnunpesä korkean kallion kupeessa. Huoneeseenmenijän eteen avautuu punaisia venevajoja, luoto ja sininen meri. Joka päivä ja joka aika, on ikkunasta aukeava maisema omanlainen. 

" Tog jag morgonrodnadens vingar, gick jag till vila ytterst i havet, skulle du nå mig även där och gripa mig med din hand " Psaltaren 139:9-10.

Söimme eväät rantakallioilla. Viivähdimme hetken Hiljaisuuden huoneessa. Tänään onni oli tässä.