Kirkkolaiturilta Koulutielle
Kävelen hiljaisen kylämaiseman läpi. Vuodenaikojen vaihtelu pukee muuttumattoman kylämaiseman eri asuihin. Samoin tekevät vuorokaudenajat. Sydäntalvella kirkkolaituri on liukas ja harmaa ja sen vieressä jyrkkä kallioseinämä on jään peitossa. Kesällä laiturilla voisi istua loputtomiin tähyämässä kaukaisuuteen. Aamuauringossa vanhan höyrylaivalaiturin puinen penkki kylpee auringossa ja iltapäivällä siihen jo olisi liian viileä istahtaa. Kuljen mietteissäni kirkkolaiturilta Pyhän Jaakobin kirkolle. Ajattelen niitä saaristolaisia, jotka ovat aikanaan lähteneet torpistaan veneineen kohti kirkkoa, pakanneet eväät matkaan ja nostaneet lapset kyytiin. Kirkkolaiturilla on tunnistettu toisten veneet, vaihdettu kuulumisia ja kävelty yhtä matkaa kellojen kuminassa. Jotkut ovat tulleet tietä pitkin. Sitä samaa tietä, jota pitkin Vanha Postitie kulki Pietarista Tukholmaan ja Tukholmasta Turkuun. Vanhasta Postitiestä on vieläkin muistona virstanpyl...