Kirkkolaiturilta Koulutielle

 Kävelen hiljaisen kylämaiseman läpi.  

Vuodenaikojen vaihtelu pukee muuttumattoman kylämaiseman eri asuihin. Samoin tekevät vuorokaudenajat.  Sydäntalvella kirkkolaituri on liukas ja harmaa ja sen vieressä jyrkkä kallioseinämä on jään peitossa. Kesällä laiturilla voisi istua loputtomiin tähyämässä kaukaisuuteen. Aamuauringossa vanhan höyrylaivalaiturin puinen penkki kylpee auringossa ja iltapäivällä siihen jo olisi liian viileä istahtaa.

Kuljen mietteissäni kirkkolaiturilta Pyhän Jaakobin kirkolle.  Ajattelen niitä saaristolaisia, jotka ovat aikanaan lähteneet  torpistaan veneineen kohti kirkkoa, pakanneet eväät matkaan ja nostaneet lapset kyytiin.  Kirkkolaiturilla on tunnistettu toisten veneet, vaihdettu kuulumisia ja kävelty yhtä matkaa kellojen kuminassa.  Jotkut ovat tulleet tietä pitkin. Sitä samaa tietä, jota pitkin Vanha Postitie kulki Pietarista Tukholmaan ja Tukholmasta Turkuun. Vanhasta Postitiestä on  vieläkin muistona virstanpylväs, josta postia kuljettaneet talonpojat näkivät, kuinka pitkä matka on Kustaviin ja kuinka pitkä Kumlingeen. Voi kunpa posti olisikin saanut kulkea turvallisesti kiinteitä teitä pitkin, mutta ei, vuodenajat vaihtuivat ja talvella heikot jäät veivät monia postinkuljettajia jäätien railoista pinnan alle. 

Jatkan matkaa kohti uudempia rakennuksia. Ohitan vanhan pappilan rakennuksineen ja kuljen kohti uudempia rakennuksia. Kyläläisillä on tapana kutsua tätä tietä koulutieksi, vaikka sen virallinen nimi ei koulutie olekaan. Näin taitaa olla jokaisella paikkakunnalla. Jollakin polulla, aukiolla tai tiellä on nimi, jonka kaikki siellä asuvat tietätävät ja tuntevat. 

Kaupan kupeessa pysähdyn leveälle laiturille. Joskus aikanaan tänne pysähtyi höyrylaiva, joka kuljetti saaristolaisia kunnista toiseen ja pääsaarelle Maarianhaminaan. Höyrylaivan aikataulu ei ollut niin tarkka kuin nykyisten saaristolauttojen aikataulut ja siksi odotushuoneella oli tärkeä merkitys kulkijoille. Edelleenkin saaristolauttojen laitureilla on pieniä odotushuoneita.

Kirkkolaiturilta koulutielle ja sitä kautta vanhalle höyrylaivalaiturille ei ole kovin pitkä matka, mutta tuollekin matkalle mahtuu historian havinaa ja ajan patinaa. Kuljetaan yhdessä!

Teksti liittyy Brändön saaren opastettuun kulttuurikävelyyn Kirkkolaiturilta koulutielle.