Paljoa et tarvitse
Kun suomalaiselta kysytään, mikä on hänen lempipaikkansa, vastaa moni sen olevan paikka luonnossa. Usein lempipaikkaan liittyy veden elementti.
Lempipaikka on paikka, jossa voi kokea sielun lepäävän. Lempipaikka on paikka, joka on piirtynyt mieleen niin, että sinne voi palata muistelemallakin. Lempipaikka voi vaihtua. Lapsuuden lempipaikka voi olla eri kuin aikuisuuden.
Haahuilen luonnossa usein. Maaseudun lapsella oli tilaa haahuilla. Reviiri liikkua oli laaja. Vanhemmat opettivat vaarapaikoista, mutta maltillisesti. Kesällä oli hyvä kulkea kumpparit jalassa käärmeiden varalta tai ainakin tömistellä metsään mennessään. Laitureille tai rantakivikoille ei saanut mennä yksiin hyppelemään. Siinäpä ne ohjeet oikeastaan olivatkin.
Lapsuudessa luontoon meneminen oli tutkimista, joskus vetäytymistä omiin oloihinsa, joskus seikkailunhalua ja mielikuvitusleikkiä. Linnunsulan löytäminen oli kiehtovaa, maja puussa oli pakopaikka kaiken mieltäpainavan yläpuolelle, lautalla tulvaojassa kelluminen seikkailua. Haapametsän havinassa keijukaiset heräsivät mielikuvituksen siivillä eloon.
Luonnossa asiat ovat kuten ne ovat. Luontopolulla valkovuokkojen keskellä voi olla hajoamisprosessissa oleva rusakon ruumis tai kasa linnunsulkia. Mieli työstää, mitä tässä on mahtanut tapahtua. Surukin saattaa hiipiä rintaan. Tuttu maisema vahvistaa sitä, että jotkut asiat pysyvät, kallio tuntuu lujalta jalkojen alla ja olo on turvallinen. Harvinaisemman linnun tai eläimen jäljet lumihangessa nostavat uteliaisuuden pintaan.
Lapsuuden lempipaikka oli metsämansikkapaikka. Siihen liittyi mummu, joka kertoi, missä se oli ja veli ja sisko, joiden kanssa mansikat jaettiin. Myöhemmin lohtua toi kotirantaa vastapäätä oleva saari. Se edusti pysyvyyttä silloin, kun kaikki muuttui liian nopeasti. Tänään mieli lepää pienessä metsässä, jossa vuodenkierto näkyy kukissa, lehtipuiden vaiheissa, lahoavissa rungoissa, muutoksessa. Eniten kuitenkin hiljaisuudessa.
Säkeet Helena Anhavan runosta Kysy hiljaisuudelta itsestäsi
Kommentit
Lähetä kommentti