Kirjeitä Ahvenanmaalta

  Kirjakaupassa silmääni pistää kaunis luontopäiväkirja.  Jätän sen  ostamatta, vaikka ajatus luontopäiväkirjan pitämisestä houkuttaakin. Itseni tuntien tiedän, että päiväkirja jäisi laatikon perälle ja se harmittaisi. Oma luontopäiväkirjani syntyy kuvista. Vuodenkierto ja pienet luontohavaintoni tallenetuvat puhelimen valokuviin. Sieltä ne näen ja ajatukseni pukevat kuvat sanoiksi, jos se on tarpeen. Luonto on luova tapahtumajärjestäjä. Harmaana pikkupakkaspäivänä vein itseni ulos.  Matka vei niille kallioille, joilla on turvallista kävellä liukkaammallakin kelillä. Kallioiden koloihin syntyy kauniita katoavia taideteoksia veden ja pakkasen yhteistyönä. Vesi, jää, kallio, aurinko, pakkanen,  tuuli, vesi, jää, kallio, aurinko, pakkanen, tuuli.  Selailen kuviani.Menneen talven tapahtumat  kietoo yhteen vesi, jää, kallio, aurinko, pakkanen, tuuli. Lumeen piirtyneet ketun jäljet rikkovan kaavan. Selviytyjä ylittää suvereenisti niin talven kuin jäätynen me...

  Eilen lähtivät jäät. Satoi, tuuli ja myrskysi. Tänään jäät olivat poissa. Kävelin illalla rantoja pitkin. Uivelopariskunta ui kaislikon tuntumassa. Etäämmällä joutsen  pöyhisteli siipensä kauniiksi purjeeksi. Kevään pidäkkeettömyys oli läsnä, vaikka kaikki näyttikin tyyneltä. Kaupunkien iltalivertäjä ja yölaulaja mustarastas livertää myös saaristossa. Hiljaisuudessa sen ääni kantaa kauas.  Kylmä merivesi on kirkasta. Rannan kivien maanläheinen värikirjo kiiltää vapaiden vesien voitelusta.  Huomenna  joku jo laskee veneensä vesille.  Itämeri on meidän meri. Se on koti myös lukuisille eliölajeille ja sen äärellä asuu miljoonia ihmisiä. Yhdessä eläminen ja vastuu toisistamme onnistuu, jos sitoudumme pieneen murtovesimereemme ymmärtäen sen ainutlaatuisuuden. Eilen lähtivät jäät! Sinisenä aaltoileva Itämeri kylpee kauniina kesää odottaville. Tämä teksti liittyy koulutus@luontojamieli.com Itämeri- työpajaan.

  Syyskuussa saarivaltakunta käy hiljaiseksi. Aamuisin ei enää kuule lokkien ja tiirojen kirskuntaa. Moottoriveneillä kulkevat enää vain muutamat kalaan menijät ja sieltä tulijat ja kalankasvatuslaitoksen väki. Hiljaisuus saa  aikaan herkät korvat.  Aamuissa kauneinta ovat aaltojen äänet. Jos tuuli on leuto, voi ikkunan ja oven avata ja kuulla veden. Jostakin veden päältä kuulee toisinaan joutsenpariskunnan lentoonlähdön. Siivet lyövät ensin hitaasti ja sitten nopeutuen ja pian sekin ääni etääntyy. Päivällä luonnossaliikkuja kuulee metsän rasahdukset. Jostakin lähtee peura pakoon, jossakin harakka lähtee lentoon. Käpytikka naputtaa jossakin puuta. Yksi siellä ja toinen täällä. Illan pimetessä huomaa tuulen. Joskus se ujeltaa, joskus humisee, joskus puuskat osuvat johonkin, joka kolahtaa. Muutaman kerran vuodessa syys- ja talvimyrsky nostattavat vedet ja pyörtävät puita juuriltaan.  On ihmeellistä, kuinka sama luonto, joka myrskyssä sekoittaa ilmat ja vedet voi seuraa...