Kirjeitä Ahvenanmaalta

    Istun ahvenanmaalaisen kodin puutarhassa.  Kotiin rakennetaan parhaillaan jotakin uutta, mutta minä olen vanhan perässä.  Kulttuurimaisemaltaan rikkaassa kunnassa on kyliä ja kylissä taloja, joissa on vaalittu kulttuuriperintöä. Tänään saan olla vieraana sellaisessa.  Selailemme yhdessä kansiota. Kyselen höyrylaiva Wellamosta ja Arandasta ja niiden kulkureiteistä Manner-Suomen ja Ahvenanmaan välillä. Löytyy vanhoja kuvia ja laivojen aikatauluja. Kansiosta löytyy myös  lehdestä talteen kopioitu artikkeli mystisesti kadonneesta Kaljaasi Vernasta.  Uteliaisuuteni herää, sillä lehtijutusta selviää, että Galaesen Vernan onnettomuudessa menehtyi 24 ihmistä ja onnettomuuden syy vaikuttaa jääneen epäselväksi.  Ennen onnettomuutta Vernasta oli tehty havaintoja Brändön ja Kumlingenin vesillä.  Kokemukseni  Vernasta rikastuu, sillä tässä ahvenanmaalaisessa kodissa on Vernan pienoismalli. Alkuperäinen Verna lepää merenpohjassa jossakin. Valokuva...

Istun portailla kahvikuppi seuranani, koirakaveri jaloissani ja kuuntelen.  On sunnuntai ja kevät. Tiirojen tirskunnan ja lokkien kirkumisen lomasta kuulen, kun jossakin kiekuu kukko. Kylän toisella laidalla soivat kirkonkellot.   Oma  aikuisiän elinpiirini on  osunut pitkälti Kehä kolmosen, Lahden moottoritien, Tuusulan moottoritien ja Helsinki-Vantaa lentokentän  äänimaisemiin. Ympäristönsä ääniin tottuu siten, että jonnekin toiseen ympäristöön siirtyessään voi kokea nukahtamisen vaikeaksi, kun tutun surinan tai hurinan sijaan kuuleekin vain harvoin  auton äänen  tai ei sitäkään.  Luonnossa kuulee ääniä, jotka rauhoittavat mieltä. Sateen tasainen ropina,  pakkaslumen narina kenkien alla, pikkulintujen kevätkonsertti, aaltojen osuminen rantaan tai sulavan  jään kumahtelu on harmoniaa ja kuulostaa turvalliselta kuin äidin sydänäänet lapsivedessä kelluvalle ihmisen alulle. Luonnonäänet tarjoavat aivoille myös yllätyksiä ja yllätykset...

 Kun suomalaiselta kysytään, mikä on hänen lempipaikkansa, vastaa moni sen olevan paikka luonnossa. Usein lempipaikkaan liittyy veden elementti. Lempipaikka on paikka, jossa voi kokea sielun lepäävän.  Lempipaikka on paikka, joka on piirtynyt mieleen niin, että sinne voi  palata muistelemallakin.  Lempipaikka voi  vaihtua. Lapsuuden lempipaikka voi olla eri kuin aikuisuuden. Haahuilen luonnossa usein. Maaseudun lapsella oli tilaa haahuilla. Reviiri liikkua oli laaja. Vanhemmat opettivat  vaarapaikoista, mutta maltillisesti. Kesällä oli hyvä kulkea kumpparit jalassa käärmeiden varalta tai ainakin tömistellä  metsään  mennessään. Laitureille tai rantakivikoille ei saanut mennä yksiin hyppelemään. Siinäpä ne ohjeet oikeastaan olivatkin.  Lapsuudessa luontoon meneminen oli tutkimista, joskus vetäytymistä omiin oloihinsa, joskus seikkailunhalua ja mielikuvitusleikkiä. Linnunsulan löytäminen oli kiehtovaa, maja puussa oli pakopaikka kaiken mieltäpa...

Juhannusmuisto 2020 Juhannusaattona ajelimme Brändön kylien juhannussalkoja katselemaan. Torsholman illassa salon ääressä oli tunnelmaa. Näytti siltä, että koko kylä oli saapunut salkoa koristelemaan. Me ohikulkijatkin saimme tulla tunnelmaan mukaan. Juhannussalkoperinteeseen liittyy monenmoista symboliikkaa. Ahvenanmaalainen juhannussalko on jopa 25 metriä korkea masto, johon on kiinnitetty ristikkoiset pienat. Juhannussalon elävyys syntyy puiden lehdistä punotuista koristeista, jotka symboloivat vehreyttä ja hedelmällisyyttä. Eri kylissä salot eroavat jonkin verran toisistaan. Salon äärellä voikin miettiä, mitä tämän salon koristeet kuvastavat. Tuovatko ne esille merenkulkua, kalastamista vai maanviljelyä. Usein ylimpänä salossa on koristeena miekkaileva puu-ukko, joka symboloi ahkeruutta ja yritteliäisyyttä. Puu-ukon alapuolella tuulen mukana pyörivät pienet purjeveneet, jotka kuvastavat merenkulkua. Joissakin saloissa on myös kruunuja koristeina, mutta kaikissa liehuu viiri Ahve...

  Aina ei voi paistaa. Pilvisinä päivinä lähden luontoon monimuotoisuutta katsomaan. Aurinkoisina päivinä katse vaeltaa kimmeltäviin merimaisemiin ja luonnon yksityiskohtien tarkastelu unohtuu.  Jåsholmassa  kulkijan katse kiinnittyy puihin, nisäkkäiden jälkiin sekä tikkojen kuorimiin ja hakkaamiin puunrunkoihin.  Kallioilta tai lintutornista voi seurata vesilintujen ja päiväpetolintujen elämää.  Tuttavani on nimennyt Jåsholman polut leikkisästi esteradaksi, rantatieksi ja koivupoluksi. Esteitä edustavat myrskyjen polulle lennättämät suuret oksat ja kaatuneet puut.  Rantatie tai oikeasti rantapolku polveilee kallioilla ja kaislikon reunalla. Koivujakin matkalla on. Useassa Ahvenanmaan kunnassa on toteutettu vuosin 2014-2020 EU:n maaseudunkehittämisohjelman myöntämin avustuksin erilaisia hankkeita. Jåsholman luontopolku on Brändön kunnassa  14 000 eurolla toteutettu hanke. Tukea projektiin on myönnetty n. 9000 euroa. Jåsholm on luontopolku heille, jotka...

                                                  Tämä  kirje on Jurmosta.  Siitä toisesta Jurmosta. Pienestä kylästä Ahvenanmaalla. Jurmon kylä on punainen, keltainen ja vähän valkoinenkin. Punaisten ja keltaisten talojen lomassa puikkelehtii kylätie. Mutkien takaa kurkistelee vuohia, kanoja ja lampaita. Niityllä seisoo Ylämaan karjan sarvipäät. Leppoista, kiireetöntä, suorastaan ajatonta. Jurmossa piilee yllätys. Yllätys on se, että Jurmon luontopolku on karu ja  kaunis kuin Lapin korpi.  Korkealla mäntyjen ja jäkälien peittämällä kalliolla rantatien laidunmaiden  leppoisa ja valoisa tunnelma muuttuu yhtäkkiä korpien kuiskinnaksi.  Mielikuvissani näen ilveksen istumassa kalliolla. Mäyrän kurkistamassa kivikosta. Havumetsässä on hämärää ja vihreää. Jostakin pilkistää meri. Istahdamme luontopolun reunaan retkipöydän ääreen. Juomme vet...

  Tänään paattimme nokka kääntyi kohti Lappon saarta.  Huhtikuun puolivälin aamu oli tyyni ja aurinkoinen lähteä liikkeelle veneellä yhteysaluksen sijaan.  Lappon kylä uinui aamuauringossa kauniina punaisine rakennuksineen. Vierasvenesataman laiturit olivat vielä vieraita veneitä vailla. Ihan hiljainen kylä ei kuitenkaan ollut, sillä Lappon uniikilla frisbeegolf- radalla tehtiin kunnostustöitä. Lappon satamassa, minigolf-kentän kulmilla, on lähtöpaikka  5 km:n pituiselle luontopolulle. Polku polveilee jylhissä kalliomaisemissa, vie kylän juhannussalon juurelle, koukkaa havumetsän läpi rämeikköön, takaisin kallioille ja lopulta kylätielle. 5 km:n matka voi hyvinkin muodostua useamman tunnin patikoinniksi, sillä kulkijalle avautuu paikoin niin kauniita maisemia, että niitä ei saata kiireellä ohittaa.  Lappoon ei kannata tulla kiirehtimään. Kiireen kanssa kulkee vain onnensa ohi. Kesällä Lappossa on vilkas vierasvenesatama, joka tarjoaa majoitus-, kauppa-, kahvila-...