Kirjeitä Ahvenanmaalta

Fagra små blommor där bjuda till dans. Kom hjärtans fröjd Vill du, så binder jag åt dig en krans! Kom liljor och aquileja, Kom rosor och salvia, Kom ljuva krusmynta, kom hjärtans fröjd! ( Folkvisa) Minä avaan syömeni selälleen ja annan päivän paistaa, minä tahdon kylpeä joka veen ja joka marjan  maistaa. Minun mielessäni on juhannus ja juhla ja mittumaari, ja jos minä illoin itkenkin, niin siellä on  sateenkaari. Eino Leino

    Tällä viikolla  minulla oli ilo opastaa Lapista  Brändöhön matkannutta ryhmää. GreenCare-suuntautuneena ympäristökasvattajana  opastamani retket ovat usein luonto-opastukseen ja hyvinvointiin painottuvia. Kuuntelen mielelläni ennakkoon  opastettavan ryhmän ajatuksia siitä, mitä he toivovat  opastuksen sisältävän.  Näin on hyvä, sillä Brändön luonto tulee saada kokea mahdollisuuksien mukaan muutenkin kuin bussin ikkunasta katselemalla. Tosin Brändön punaiset tiet kulkevat siltojen yli läpi kauniiden maisemien, joten toki luonnon jatkuvaa näyttelyä voi kokea niinkin, jos aikaa jalkautumiseen on vähän, mutta ihanaa olisi, jos matkaajilla olisi aikaa kiireettömiin kohtaamisiin ja kokemisiin. Pohjoisesta saapunutta ryhmää kiinnosti kasvit.  Ahvenanmaan maakuntakukka kevätesikko on jo kukkimisensa lopettanut, mutta orjanruusut, mäkitervakot, apilat, kurjenpolvet, angervot ja hiirenvirnat kukkivat pientareilla ja pähkinäpensaat valmistautuvat ka...

  Toukokuun ja elokuun välisenä aikana Ahvenanmaalle saapuu  pohjoisen reitin kautta paljon ryhmämatkaajia.  Ryhmämatkoja järjestävät liikennöitsijät eri puolilta Suomea ja  matkan voi ostaa kuka tahansa.  Täältä Brändöstä retkikunnat jatkavat yhden yön yövyttyään matkaa pääsaarelle ja tutustuvat siellä  Ahvenanmaan kulttuuriin, historiaan, nykyaikaan ja maisemiin.  Myös Brändö haluaa tarjota parastaan ryhmämatkaajille.  Useimmiten matkaajat yöpyvät ja ruokailevat hotelli Gullvivanissa, joka suo vierailleen periahvenanmaalaisen maiseman.   Punainen hotellirakennus on keskellä  puistomaista saarta,  sillä  hotellialue on melkeinpä kokonaan meren ympyröimä.  Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa Gullvivan tarjoaa matkailijoille nimensä mukaisesti  kukkivien esikoiden  värittämän maiseman. Kukkien ystävät saattavat nähdä hotellin alueella myös Ahvenanmaan orkideat, seljakämmekät Adamin ja Evan keltaisine ja lilo...

  Helteinen perjantai kääntyy iltaa kohti.  Päivän askareet on tehty ja lähdemme ilta-ajelulle saaririvistön toiseen päähän Fisköhön. Pilvipouta muuttuu tervetulleeksi vesisateeksi. Kuivuudesta huolimatta tienreunojen kukkaset näyttävät tietä Korsöhön ja Fisköhön. Tuntuu heinäkuulta. Fiskön kylätie on hiljainen.  Tänä kesänä Ahvenanmaan elävän ravinnon instituutti on pandemian vuoksi suljettu.  Fiskön kylän  juhannussalko seisoo uljaana  kalliolla. Sinikeltapunainen viiri hulmuaa iltatuulessa. Ehkä juuri se, kompassi, navigaattori tai halu palata tuttuun luonnonkauniseen satamaan näyttivät tietä niille purjeveneille, jotka ovat tänään kiinnittyneet  Fiskön vieraslaituriin. Fisköhön oli tarkoitus saada Seastop- laituri.  Seastop on vuosina 2018-21 EU:n Itämeri- ohjelman puitteissa toteutettu hanke. Sen myötä on tehty investointeja 18 pieneen satamaan Tukholman, Ahvenanmaan ja Turun saaristossa. Tavoitteena on ollut pienten satamien kehittäminen mat...

 Kesäkuun lämpimät säät ovat lämmittäneet merivedet.  Suunnistamme ilta-ajelulle saareen, jossa on hiekkaranta ja hiekkapohja, tarkoituksenamme  pulahtaa uimaan. Veneen lipuessa rantaan tulvii saarelta vastaan hento tuoksu.  Valkolehdokki. Valkolehdokin kukka on muodoltaan kuin pieni enkeli.  Vanhan legendan mukaan enkelit laskeutuivat ennen ristiinnaulitsemista yöllä rukoilevan Kristuksen luokse valkolehdokin muodossa. Suvi-illassa lehdokin huumaava tuoksu on kuin onkin kuin häivähdys jostakin, jota voisi sanoa taivaalliseksi. Kahlailen rantaviivaa pitkin saaren siihen kohtaan, jossa lehdokin tuoksu on voimakkain. Saari on asumaton ja rantaheinikko on pitkää, joten en arvaa astella paljain jaloin lehdokkia etsimään, sillä punkki jos toinenkin taitaisi tarttua matkaan. Tuoksu kertoo, että kukka on. Ahvenanmaan saaristossa kasvaa myös keltalehdokkeja. Niiden tuoksu ei tulvi kesäyöhön, kuten valkoisen kukkasisaruksen, mutta hento kauneus ilahduttaa katsojaa ja yöl...

Autojono yhteysaluksen laiturille  kertyy pikkuhiljaa ennen  aluksen saapumista rantaan.  Ensimmäisenä jonossa jatkoyhteyttä  odottelee asuntoauto. Kun tulee aika ajaa laivaan, huomaa kuljettaja harmikseen, että auto ei starttaa. Akku on tyhjä. Jono asuntoauton takaa lipuu laivahenkilökunnan ohjaamana autokannelle.   Talvisin autojonot  yhteysaluksilla ovat lyhyitä. Pyöräilijöitä, moottoripyöräilijöitä tai karavaanareita ei näy.  Tilaa on hyvin ja ennakkovaraaminen ei ole yhtä tarpeellista kuin kesäisin. Keväällä tilanne muuttuu.  Huhti-toukokuulla aluksilla on autoja perässään peräkärryt täynnä  kesäremppatarvikkeita.  Melkein joka reissulla joku tuo venettään saaristoon tai vie venettään mantereelle huoltoon tai myyntiin. Kesällä paikallisten kulkijoiden rinnalla aluksille ajaa pyöräilijöitä, motoristeja, asuntoautoja, asuntovaunuja ja retkibusseja. Autopaikka kannattaa varata ennakkoon, jos mielii mukaan .  Ja moni mielii.  ...

Kalanviljely-yritys Brändö Lax osallistuu ympäristöpäivään siivoustalkoin.  Aamulla varhain henkilökunta kokoontuu Brändö Laxin tiloihin ryhmäjakoon. Saan olla mukana vapaaehtoisena. Aurinko ja lämpö ovat vahvasti läsnä jo klo 8.00. joten  aurinkosuojavoide, vesipullo, päähine ja pelastusliivit tulevat kaikki tarpeeseen. Ja sitten merelle. Brändön kunta muodostuu noin 1200 saaresta ja luodosta. Noin 20 hengen voimin ei kaikkia saaria ja luotoja  toki siivota. Venekunnat suuntaavat niille luodoille, jotka paikallistuntemuksen mukaan ottavat vastaan aaltoja suunnilta, joilta meri tuo tullessaan muovijätteitä, tyhjiä pulloja, tölkkejä, verkkomerkkien palasia yms. Vuoden 2021 ympäristöpäivän teema on ekosysteemin palauttaminen luonnontilaan. Ympäristöpäivänä järjestetään erilaisia tapahtumia yli sadassa eri maassa ja päivän teema vaihtuu vuosittain. Aina tarkoituksena on rohkaista ihmisiä vaalimaan ja tarkastelemaan omia luontoon liittyviä asenteita.   Tänään meri o...

   On syksy 2020.  Kuljen Ateneumin taidemuseon näyttelysaleista toiseen.  Yhdellä seinällä on suurikokoinen öljymaalaus. Taulu on Victor Westerholmin teos Lokakuun päivä Ahvenanmaalla (1885). Victor Westerholmin maalauksen aiheena on rantaniityllä laiduntavat lehmät. Kuva lumoaa kuulaudellaan.  Tänään, kesäkuun 1. päivänä 2021, ajelen  Brändön kylän Limslättissä -  Brändön saaristokunnan siinä osassa, jossa on  viljavaa maata ja jossa lampaat ja lehmät, nuo tehokkaat maisemalaiduntajat, tekevät työtään koko kesän. Limslätt on kaunis.  Peltoaukeiden välissä on koivikko. Koivujen valkoiset rungot ja alkukesän vihreys tekevät maisemasta raikkaan. Mutkittelevan punaisen kylätien varret kukkivat keltaisenaan voikukkia, ojissa kasvaa rentukoita ja tuomet tuoksuvat. Peltojen keskeltä nousee kallio loivana yhä ylemmäs ja ylemmäs. Kalliorinteen korkeimmalta kohdalta aukeaa näkymä merelle. Muistelen Ulla-Lena Lundbergin Jää- teoksen nuoren pastorin va...

    Istun ahvenanmaalaisen kodin puutarhassa.  Kotiin rakennetaan parhaillaan jotakin uutta, mutta minä olen vanhan perässä.  Kulttuurimaisemaltaan rikkaassa kunnassa on kyliä ja kylissä taloja, joissa on vaalittu kulttuuriperintöä. Tänään saan olla vieraana sellaisessa.  Selailemme yhdessä kansiota. Kyselen höyrylaiva Wellamosta ja Arandasta ja niiden kulkureiteistä Manner-Suomen ja Ahvenanmaan välillä. Löytyy vanhoja kuvia ja laivojen aikatauluja. Kansiosta löytyy myös  lehdestä talteen kopioitu artikkeli mystisesti kadonneesta Kaljaasi Vernasta.  Uteliaisuuteni herää, sillä lehtijutusta selviää, että Galaesen Vernan onnettomuudessa menehtyi 24 ihmistä ja onnettomuuden syy vaikuttaa jääneen epäselväksi.  Ennen onnettomuutta Vernasta oli tehty havaintoja Brändön ja Kumlingenin vesillä.  Kokemukseni  Vernasta rikastuu, sillä tässä ahvenanmaalaisessa kodissa on Vernan pienoismalli. Alkuperäinen Verna lepää merenpohjassa jossakin. Valokuva...

Istun portailla kahvikuppi seuranani, koirakaveri jaloissani ja kuuntelen.  On sunnuntai ja kevät. Tiirojen tirskunnan ja lokkien kirkumisen lomasta kuulen, kun jossakin kiekuu kukko. Kylän toisella laidalla soivat kirkonkellot.   Oma  aikuisiän elinpiirini on  osunut pitkälti Kehä kolmosen, Lahden moottoritien, Tuusulan moottoritien ja Helsinki-Vantaa lentokentän  äänimaisemiin. Ympäristönsä ääniin tottuu siten, että jonnekin toiseen ympäristöön siirtyessään voi kokea nukahtamisen vaikeaksi, kun tutun surinan tai hurinan sijaan kuuleekin vain harvoin  auton äänen  tai ei sitäkään.  Luonnossa kuulee ääniä, jotka rauhoittavat mieltä. Sateen tasainen ropina,  pakkaslumen narina kenkien alla, pikkulintujen kevätkonsertti, aaltojen osuminen rantaan tai sulavan  jään kumahtelu on harmoniaa ja kuulostaa turvalliselta kuin äidin sydänäänet lapsivedessä kelluvalle ihmisen alulle. Luonnonäänet tarjoavat aivoille myös yllätyksiä ja yllätykset...

 Kun suomalaiselta kysytään, mikä on hänen lempipaikkansa, vastaa moni sen olevan paikka luonnossa. Usein lempipaikkaan liittyy veden elementti. Lempipaikka on paikka, jossa voi kokea sielun lepäävän.  Lempipaikka on paikka, joka on piirtynyt mieleen niin, että sinne voi  palata muistelemallakin.  Lempipaikka voi  vaihtua. Lapsuuden lempipaikka voi olla eri kuin aikuisuuden. Haahuilen luonnossa usein. Maaseudun lapsella oli tilaa haahuilla. Reviiri liikkua oli laaja. Vanhemmat opettivat  vaarapaikoista, mutta maltillisesti. Kesällä oli hyvä kulkea kumpparit jalassa käärmeiden varalta tai ainakin tömistellä  metsään  mennessään. Laitureille tai rantakivikoille ei saanut mennä yksiin hyppelemään. Siinäpä ne ohjeet oikeastaan olivatkin.  Lapsuudessa luontoon meneminen oli tutkimista, joskus vetäytymistä omiin oloihinsa, joskus seikkailunhalua ja mielikuvitusleikkiä. Linnunsulan löytäminen oli kiehtovaa, maja puussa oli pakopaikka kaiken mieltäpa...

Juhannusmuisto 2020 Juhannusaattona ajelimme Brändön kylien juhannussalkoja katselemaan. Torsholman illassa salon ääressä oli tunnelmaa. Näytti siltä, että koko kylä oli saapunut salkoa koristelemaan. Me ohikulkijatkin saimme tulla tunnelmaan mukaan. Juhannussalkoperinteeseen liittyy monenmoista symboliikkaa. Ahvenanmaalainen juhannussalko on jopa 25 metriä korkea masto, johon on kiinnitetty ristikkoiset pienat. Juhannussalon elävyys syntyy puiden lehdistä punotuista koristeista, jotka symboloivat vehreyttä ja hedelmällisyyttä. Eri kylissä salot eroavat jonkin verran toisistaan. Salon äärellä voikin miettiä, mitä tämän salon koristeet kuvastavat. Tuovatko ne esille merenkulkua, kalastamista vai maanviljelyä. Usein ylimpänä salossa on koristeena miekkaileva puu-ukko, joka symboloi ahkeruutta ja yritteliäisyyttä. Puu-ukon alapuolella tuulen mukana pyörivät pienet purjeveneet, jotka kuvastavat merenkulkua. Joissakin saloissa on myös kruunuja koristeina, mutta kaikissa liehuu viiri Ahve...

  Aina ei voi paistaa. Pilvisinä päivinä lähden luontoon monimuotoisuutta katsomaan. Aurinkoisina päivinä katse vaeltaa kimmeltäviin merimaisemiin ja luonnon yksityiskohtien tarkastelu unohtuu.  Jåsholmassa  kulkijan katse kiinnittyy puihin, nisäkkäiden jälkiin sekä tikkojen kuorimiin ja hakkaamiin puunrunkoihin.  Kallioilta tai lintutornista voi seurata vesilintujen ja päiväpetolintujen elämää.  Tuttavani on nimennyt Jåsholman polut leikkisästi esteradaksi, rantatieksi ja koivupoluksi. Esteitä edustavat myrskyjen polulle lennättämät suuret oksat ja kaatuneet puut.  Rantatie tai oikeasti rantapolku polveilee kallioilla ja kaislikon reunalla. Koivujakin matkalla on. Useassa Ahvenanmaan kunnassa on toteutettu vuosin 2014-2020 EU:n maaseudunkehittämisohjelman myöntämin avustuksin erilaisia hankkeita. Jåsholman luontopolku on Brändön kunnassa  14 000 eurolla toteutettu hanke. Tukea projektiin on myönnetty n. 9000 euroa. Jåsholm on luontopolku heille, jotka...

                                                  Tämä  kirje on Jurmosta.  Siitä toisesta Jurmosta. Pienestä kylästä Ahvenanmaalla. Jurmon kylä on punainen, keltainen ja vähän valkoinenkin. Punaisten ja keltaisten talojen lomassa puikkelehtii kylätie. Mutkien takaa kurkistelee vuohia, kanoja ja lampaita. Niityllä seisoo Ylämaan karjan sarvipäät. Leppoista, kiireetöntä, suorastaan ajatonta. Jurmossa piilee yllätys. Yllätys on se, että Jurmon luontopolku on karu ja  kaunis kuin Lapin korpi.  Korkealla mäntyjen ja jäkälien peittämällä kalliolla rantatien laidunmaiden  leppoisa ja valoisa tunnelma muuttuu yhtäkkiä korpien kuiskinnaksi.  Mielikuvissani näen ilveksen istumassa kalliolla. Mäyrän kurkistamassa kivikosta. Havumetsässä on hämärää ja vihreää. Jostakin pilkistää meri. Istahdamme luontopolun reunaan retkipöydän ääreen. Juomme vet...

  Tänään paattimme nokka kääntyi kohti Lappon saarta.  Huhtikuun puolivälin aamu oli tyyni ja aurinkoinen lähteä liikkeelle veneellä yhteysaluksen sijaan.  Lappon kylä uinui aamuauringossa kauniina punaisine rakennuksineen. Vierasvenesataman laiturit olivat vielä vieraita veneitä vailla. Ihan hiljainen kylä ei kuitenkaan ollut, sillä Lappon uniikilla frisbeegolf- radalla tehtiin kunnostustöitä. Lappon satamassa, minigolf-kentän kulmilla, on lähtöpaikka  5 km:n pituiselle luontopolulle. Polku polveilee jylhissä kalliomaisemissa, vie kylän juhannussalon juurelle, koukkaa havumetsän läpi rämeikköön, takaisin kallioille ja lopulta kylätielle. 5 km:n matka voi hyvinkin muodostua useamman tunnin patikoinniksi, sillä kulkijalle avautuu paikoin niin kauniita maisemia, että niitä ei saata kiireellä ohittaa.  Lappoon ei kannata tulla kiirehtimään. Kiireen kanssa kulkee vain onnensa ohi. Kesällä Lappossa on vilkas vierasvenesatama, joka tarjoaa majoitus-, kauppa-, kahvila-...

  Pikkasen sumussa on menty viime viikot. Joskus on ollut sellainen olo. Tunnen usemman yrittäjän, uraihmisen, äitiys- tai isyysvapaalla olevan, graduntekijän tai jossakin asiassa intohimoisen, jota  toimi, tehtävä tai kutsumus vie siihen malliin, että välillä on ihan sumussa. Ilmatieteenlaitos määrittelee sumun näin: Sumussa näkyvyys jää alle kilometrin. Sakeassa sumussa on vaikea nähdä edes sadan metrin päähän.   Sumuilla on myös nimiä. On siirtymäsumu, säteilysumu, sekoitussumu ja haihtumissumu. Ulkosaaristo tuntee kaikki sumut. Oma ukkini, molempien sotien veteraani, ammattikalastaja Pohjanmaan rannikolla, antoi minulle aikanaan viisaan elämänohjeen.  - Jos alkaa jokin asia elämässä ahdistaa, niin tule tänne meren henkheen. Ota sumusi mukaan ja lähde saaristoon.  Täällä on tilaa hengittää ja hengähtää. "Sumun syntymisen ennustamisessa täytyy huomioida siis monia asioita, mikä tekee siitä niin haastavaa. Vielä haastavampaa voi kuitenkin olla sumun jo syn...

Tunteetkin ansaitsevat tulla tunnetuksi Minulla on tunteita, jotka haluavat tulla tunnetuksi. En ole ehtinyt tuntea kaikkia tunteitani.  On ollut kiire. Olen siirtänyt jotkut tunteeni odottelemaan. Ei ole ollut sopivaa aikaa ja sopivaa tilaa tuntea kaikkia tunteita. Jotkut ovat jääneet odottelemaan. Tuntemattomat tunteet haluavat tulla tunnetuksi. Jos en anna niille mahdollisuutta, ne vahvistuvat omalla tavallaan, muistuttavat, että hei, tunne meidät. Jos saisit aikaa ja tilaa  tuntea jonkun kätketyn, kätkeytyneen tunteesi,  niin mikä tunne se olisi? Mikä on odotellut, uinunut pinnan alla, siirretty sivuun. Suru, helpotus, mikä? Kuljen  kallion suojaan, syrjäiselle laiturille, lempeään lehtoon ja annan tunteen tulla. Siihen liittyy ihmisiä, tapahtumia, koettua, sanottua ja sanomatonta. Ei ole kiire mihinkään. Tunne tekee itseään tunnetuksi. Alan hahmottaa taas itseäni.

  - Ahvenanmaalla puut on niin ihania käppyröitä! Näin sanoi tuttavani, kun kerroin hänelle tehneeni tutkimusmatkaa Jåsholman kävelypolulle ja löytäneeni sieltä aivan ihmeellisiä puita. Ihania käppyröitä, kolhoja töröttäjiä, tuulen tuivertamia. Iltahämärässä jotkut puut näyttävät joskus  jopa vähän pelottavilta. Jåsholma on saari, jonka ympäri kulkee n. 3 km pitkä luontopolku. Polku kulkee kallioiden päällä, rantaviivalla, katajikossa, mäntyjen, koivujen, saarnien ja haapojen väleissä. Saaren puut inspiroivat. Kulkiessani mietin, mikä näistä puista on kärsivällisin, mikä sisukkain, mikä ylväin, mikä vaatimattomin.  Saaren korkeimmalta kohdalta näkee kaus. Ja kaukana näkyy loputtomalta vaikuttava luotojen ja karikkojen jono. Lähellä jalkojen alla on jykevä kallio. Meitä metsissäkulkijoita on monenlaisia. Minä olen haahuilija. Kuljen käppyräiseltä puulta toiselle. Ihailen haavan pinnan jäkälää, tervalepän pieniä käpyjä, katson kauas ja katson lähelle, vahva kallio jalkojen ...